OHO Galleryn syksyn näyttelyssä taiteilija Johanna Laakkonen herättelee katsojaa kokemaan tilallisuutta. Teosten värikkäät kankaat muodostavat unenomaisia maisemia sekä leikittelevät esittävyyden ja illusorisuuden kanssa. Kankaat laskostuvat ja heijastelevat ympäröivää valoa, rispaantuvat ja toisinaan niiden reunat häipyvät siveltimenvetoina ilmaan. Maalaukset ovat kerroksellisia ja niissä on viittauksia taiteen historiaan; metodisiin draperiatutkielmiin, koristeellisiin käsitöihin, sekä vanhojen muotokuvien ylellisiin kulisseihin lähes käsinkosketeltavine laskostuvine silkkeineen ja sametteineen. Johanna Laakkonen rakentaa työhuoneellaan kankaista asetelmia, joita hän tutkii ja maalaa. Kankaat toimivat maalauksissa lähtökohtana, josta käsin hän pohtii erilaisia maalaamiseen ja tilallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Teokset ovat naturalistisia, mutta illuusio ikkunan lailla avautuvasta maisemasta kangasasetelmineen rikkoutuu usein lähemmin katsottuna. – Maalatessani työskentelen mieluiten havainnosta. Minua kiinnostaa erityisesti maalaamani kohteen materiaalin tunnun ja aistillisuuden välittäminen, mutta myöskin maaliaineen ja maalauspohjan itsensä materiaalisuus. Taustassani on taideopintojen ohella myös vaatetusompelijan opintoja; käsityöläisyys on erottamaton osa taiteilijaidentiteettiäni. Käsityöt ja niiden materiaalit näkyvät sekä maalauksieni aihevalinnoissa, että työskentelytavassani. Miellän itseni myös yhtä lailla käsityöläiseksi, kuin kuvataiteilijaksi. Johanna Laakkonen (s. 1988) asuu ja työskentelee Helsingissä.
 Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Helsingin Kuvataideakatemiasta vuonna 2019. 
Laakkonen työskentelee havaintomaalaamisen ja puuveistämisen parissa työhuoneellaan Helsingin Roihupellossa. Hän on osallistunut aktiivisesti näyttelyihin valmistumisensa jälkeen. Laakkonen on myös esittänyt burleskitaidetta vuodesta 2015 lähtien nimellä Lorelai Blue.
 Laakkosen figuratiiviset maalaukset käyvät leikkisää keskustelua muotokuvien historiasta ja drapery-maalausperinteestä. www.johannalaakkonen.com instagram.com/johannalaakkonenart/ facebook.com/johannalaakkonenart TEOKSET Drapery Landscape Öljyväri kankaalle, 300 x 180 cm, 2020 Landscape Study Öljyväri kankaalle, ~120 x 110 cm, 2019, Folds & Patterns Öljyväri kankaalle, 130 x 160 cm, 2019 Watch me, Zeuksis Öljyväri MDF levylle, 39 x 46 cm, 2020 Detail I
 Öljyväri MDF levylle, 39 x 46 cm, 2020 Detail II
 Öljyväri MDF levylle, 28 x 36 cm
, 2020 Johanna Laakkosen Q & A

Kerro miten, miksi sinusta tuli taiteilija? Taide on ollut minulle aina intohimo. Taiteilijan ammatti on ollut pienestä pitäen määränpääni, ja niin kauan kuin muistan olen tehnyt sen eteen töitä. Lapsuuteni vietin lähes koko ajan piirustuskynä kädessä ja kasvoin kaikenlaisten kuvataidekerhojen, harrastetilojen ja valokuvauspimiöiden keskellä. Vaikka yliopistokoulutus ei perheessäni ole itsestäänselvyys, vanhempani ja läheiseni rohkaisivat minua uralleni, joten taideopinnot tuntuivat hyvin luonnollisilta. Opiskelin lukion jälkeen ensin Taidekoulu Maassa kaksi vuotta, kunnes pääsin Kuvataideakatemialle maalaustaiteen linjalle, josta valmistuin maisteriksi 2019. Taideopintojen ohella olen kouluttautunut ompelijaksi sekä toiminut burleskiesiintyjänä. Näillä sivupoluilla on ollut suuri vaikutus siihen, miten teen taidetta ja mistä osasista taiteilijaidentiteettini muodostuu. Minulla on kyltymätön halu opiskella erilaisia kädentaitoja; ompelemisen lisäksi viime vuosina olenkin opetellut mm. tatuoimista ja puukaiverrusta. Näänkin itseni yhtä lailla käsityöläisenä, kuin kuvataiteilijana. Mistä innostut, inspiroidut? Eniten innostun itse tekemisestä ja sen myötä tulleista oivalluksista. Olen myös aina viihtynyt taidemuseoiden hiljaisissa huoneissa tiiraillen vanhojen maalausten yksityiskohtia, sekä peilaten niiden ajankuvaa nykyhetkeen. Saan virtaa myös esim. luonnosta, kangaskaupoista, burleskiklubeilta, YouTuben puunkaiverrusvideoista, koristeellisten käsityön yksityiskohtien löytämisestä arjessani ja erilaisista kohtaamisista kollegoideni ja ystävieni kanssa. Mistä olet ylpeä? Tämä on ihana kysymys! Pyrin kysymään tätä itseltäni usein. Olen viime aikoina yllättynyt sinnikkyydestäni ja optimismistani poikkeuksellisinakin aikoina. Työskentelyni on karanteeneista huolimatta jatkunut, mutta ei samanlaisena kuin aina. Kun taiteen näkeminen livenä ei ole itsestäänselvyys, olen pyrkinyt kehittämään taiteeni saavutettavuutta ja panostanut myös sosiaaliseen mediaan. Pyrin jatkamaan tätä kehitystä myös pandemian laannuttua. Poikkeusajat ja protestit ovat tuoneet ajatteluuni myös isompaa perspektiiviä ja herätelleet ajattelemaan työssä jaksamista, kuvataiteilijan vastuuta ja alan rakenteellisia epäoikeudenmukaisuuksia. Vaikka tekemistä riittää, olen ylpeä millaisia harppauksia taiteen kentällä on jo nyt otettu esim. antirasististen strategioiden luomisessa ja rakenteellisiin muutoksiin tähtäävissä keskusteluissa. Töissäsi on paljon kankaita – kankaiden, laskosten ja värien vuoropuhelua – kerro siitä? Kankaat toimivat töissäni sekä aiheena, että eräänlaisena lähtökohtana, josta käsin tutkiskelen erilaisia maalaamiseen, esittävyyteen ja tilallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Laskokset verhoavat, peittävät ja paljastavat, ja kankaat maalauksissani luovat erilaisia tiloja, pintoja ja aistillisia viittauksia. Töissäni on myös viittauksia historiallisiin tutkielmiin ja akateemiseen draperiamaalausperinteeseen. Laskostuvat, hulppeat silkit ja sametit ovat toimineet vuosisatoja elementtinä muotokuvien ja asetelmien taustalla, kietoutuen maalausten ja veistosten hahmojen ympärille, liehuen purjeiden lailla heidän ympärillään ja koottuina hallittuihin laskoksiin raskaiden samettihameiden helmoihin. Kankaat kertovat vallasta, vauraudesta ja asemasta, ja alaston kehokin on usein maalauksissa niiden ympäröimä. Maalauksissani kuvaan kankaiden sileyden ja pehmeyden lisäksi niiden ryppyjä, rispaantuneita reunoja ja purkautuvia saumurointeja. Viikkauksen ja rypistämisen jälkiä, vekkejä, purkaumia ja kankaan pinnasta karanneita kuoseja. Töissäsi on myös paljon herkkyyttä ja huumoriakin – mitä ne merkitsevät sinulle? Olen iloinen jos se välittyy katsojalle! En halua ikinä ottaa itseäni liian vakavasti. Toivon, että pitkällekin työstetyistä maalauksistani huokuisi jollain tavalla rentoutta ja leikkisyyttä – sitä kautta mukaan voi tarttua myös huumoriakin. Tuntuisi jotenkin absurdilta tällä vuosituhannella ryppyotsaisesti maalata akateemisia laskostutkielmia lisäämättä perinteeseen omaa persoonaansa. Toisinaan haen kepeyttä asetelmilleni humoristisista taidehistoriallisista viittauksista. Herkkyys maalatessa korostuu minulle katseen merkityksenä. Käytän havaintomaalauksesta puhuessani joskus termiä “hidas katsominen”. Havainnosta maalaaminen pakottaa katsomaan maalaamisen kohdetta pitkään. Katseella voi poimia maalauskankaalle asioita, joita kameraan ei tallentuisi. Maalaukseen tallentuu myös erilaisia ajallisia kerrostumia, kun valo-olosuhteet muuttuvat ja pöly hiljalleen laskeutuu laskosten poimuihin. Johanna Laakkonen 4.9. – 18.12.2020

Jaakko Tornbergin teoksissa yhdistyy leikkisyys ja huumori. Poisheitetty ja hylätty tavara saa taiteilijan käsissä uuden elämän ja uusia merkityksiä.
Ensimmäiset pienoisveistokset hän teki jo parikymmentä vuotta sitten muiden teosten sivutuotteena ja jäi koukkuun niiden tekemiseen. -2000-luvun alkupuolella piti tehdä vain yksi iso näyttelykokonaisuus näitä, mutta en pystynyt lopettamaan. En ajattele tekeväni mitään robotteja, mutta niistä vaan tulee niiden kaltaisia. Niistä on tullutkin jonkinlainen robottimiehen maine, mistä minut tunnetaan, vaikka olen tehnyt monenlaisia erilaisia teoksia urani varrella. Jaakon hahmot ovat humoristisia ja hellyyttäviä, ja samaan aikaan hiukan traagisia. Jokainen on oma persoonansa; yksi näyttää eksyneeltä, toinen uhoaa voimansa tunnosssa, kolmas on kohottanut kätensä iloiseen tervehdykseen, elämän koko kirjo on näkyvissä.
Yksityiskohtiin on materiaalivalinnoilla piilotettu pieniä jippoja ja symboliikkaa. Kuvataiteilija Jaakko Tornberg (s.1961) valmistui Kuvataideakatemiasta 1989. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.
Tornbergin teoksia on mm. Kiasman, Emman, Wihurin säätiön, Helsingin kaupungin taidemuseon, Oulun, Kouvolan, Kajaanin ja Porin Taidemuseoiden kokoelmissa sekä useissa yksityiskokoelmissa. Julkisia teoksia mm. Helsingin Nuorisoasian keskuksessa, Vuotalon kirjastossa ja Helsingin kaupungin opetusvirastossa. www.jaakkotornberg.com https://www.facebook.com/jaakkotornberg.artist #jaakkotornberg TEOKSET

Piirustus alkaa pienestä hentoisesta viivasta. Motiivina on halu jatkaa viivaa luonnossa tapahtuvan kasvun kaltaisena tapahtumana, antaa sen haaroittua, rytmittyä ja levittäytyä ja täyttää paperi. -Heittäydyn usein piirtämiseen ilman minkäänlaista ajatusta lopputuloksesta. Haluan olla viivan vietävänä. Viivastoista alkaa hahmottumaan asioita, jotka alkavat johdattamaan muotoja ja sisältöjä. Voi löytyä vaikka polvi, joka kasvaa jalaksi ja ihmisryhmäksi, jossa kaikki liittyy jollain tapaa toisiinsa, vaikka vain vähäisesti kuin sattuman kautta, samassa kaupan kassajonossa seisten. Päällekkäiset ihmiset ja asiat eivät aina tarkoita Artolle sitä, että ne olisivat samassa tilassa, vaan vaikka muistoissa ja ajatuksissa. Ihmisen kasvu, muuttuminen vanhenemisen myötä kulkee viivan kautta. Viivan muuttuminen päättäväisestä hauraaksi ihmismieleksi. Viivan suhteen pohjaansa eli paperiin hän kokee hyvin tärkeäksi. -Piirustukseni ovat usein suuria, joita rakennan erilaisilla papereilla vyöhykkeisiin, joissa vuorottelee kylmän ja lämpimän sävyt, samoin kuin läpikuultavuus ja peittävyys. Liimaan niitä yhteen ennen piirtämistä ja osittain joskus piirtämisen vaiheissa, kun työn luonne kaipaa erilaista sävyä ja tunnelmaa. Vaihdan myös piirustusvälinettä samassa työssä, lyijykynästä hiileen ja tussiin, erilaisille ihmistyypeille ja asioille omansa. Väisäsen aiheita ovat olleet ihminen ja luonto, eli ihmisarvo ja luonnon itseisarvo. Elämän kokeminen, sosiaaliset vuorovaikutukset, kuten sekavat ja sattumanvaraisetkin linkkiytymät toisiinsa. Arto Väisänen (s. 1958) on kuopiolainen kuvataitelija, joka tekee piirustuksia, piirustusinstallaatioita ja piirustuskollaaseja.
Hän asuu ja työskentelee Kuopiossa.
 Hänen teoksiaan on mm. Wihurin, Saastamoisen, Koneen ja EMO säätiöiden, Suomen valtion, Helsingin kaupungin, Vantaan, Joensuun, Kuopion, Lapinlahden taidemuseoiden kokoelmissa, Seppo Fräntin taidekokoelmissa, Iisalmen Veljeskodissa ja Sonkajärven kunnan omistuksessa. www.artovaisanen.com https://www.facebook.com/arto.vaisanen.7 #vaisanenarto TEOKSET Aamusta jatkuu päivä Hiili ja lyijykynä, 300 x 220 cm, 2019 Käsipohjaa
 Hiili ja tussi, 150 x 190 cm, 2014 Toisen tilassa
 Hiili ja lyijykynä, 240 x 180 cm, 2018 Medusa Lambedusa Hiili ja tussi, 150 x 190, 2014 Teoskuvat: Johanna Väisänen

Petri Eskelisen interaktiivisten ja keksintöjä muistuttavien veistosten lähtökohtina ovat usein tekniset kokeilut ja liike. Hän käyttää puuta ja vaneria mekaanisissa teoksissaan inhimillistävänä tekijänä. Ihmisen oma läsnäolo herättää teoksen hetkeksi henkiin. -Minusta on mielenkiintoista, kuinka ja miten tulkitsemme jonkun asian eläväksi. Mielestäni oleellinen asia siinä on sattumanvaraisuus. Sähköllä käyvästä moottoristahan sellaista ei löydy, sanoo Petri. Katsoja saa olla oleellinen osa teosta ihan konkreettisesti. Liikkuvia veistoksia on lupa – ja toivottavaa – kokeilla ja liikutella. Petri Eskelinen ei halua hyödyntää sähköä, koska silloin teoksesta tulisi liian robottimainen ja ehkä pelottavakin. Hän ei myöskään halua käyttää metallisia osia, koska silloin teosta olisi huomattavasti vaikeampi lähestyä. Analoginen liike, mekaaniset prosessit viehättävät kuvanveistäjää enemmän kuin digitaalisesti moottoreilla ja antureilla tehdyt ratkaisut. Halaamisen mekaniikka -teos opettaa halaamaan ilman toista ihmistä. Katsojan täytyy luottaa teokseen ja nojata kehonsa teoksen rakenteeseen, jolloin hän yltää käsillään vipujen kahvoihin. Näitä kahvoja kääntämällä, samaan tapaan kuin toista ihmistä halaamalla, kääntyvät teoksen ‘käsivarret’ kolmesta nivelestä, kuten ihmisen kädetkin. Mekanismi toistaa katsojan käsien liikkeet katsojan selälle käänteisesti. Teoksessa ei ole sähköä. Lukija ja kuuntelija -teos perustuu ideaan lattiasta äänilevyn kaltaisena pintana, joka on tallentanut rakennuksen historiaa käyttäjien kulutuksen muodossa. Puiset neulat ja vahvistimet antavat käyttäjän liikuttaa rakennelmaa ympäriinsä ja tutkia lattiasta löytyviä ääniä. Toisinaan äänet muodostavat jopa sointuja. Pintojen väli kädellesi -teos on saanut inspiraationsa elokuvan Harold & Maude (1971) kohtauksesta viettelevästä abstraktista veistoksesta. Teoksen tekniikka on yksinkertaisinta mahdollista. Katsoja voi työntää kätensä joustavien ohutvanerien väliin. Katutason vitriinissä on esillä yksityiskohta teoksesta Biomassa. Petri Eskelinen on Rovaniemellä 1975 syntynyt kuvanveistäjä, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Petri valmistui Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolta 2006. Hän on osallistunut lukuisiin yksityis-, yhteis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Julkisia teoksia mm. Napatutkija, vuodelta 2018 Helsingin uudessa lastensairaalassa. Kotimyrsky-teos on esillä Myrsky, Tiede- ja taide -yhteisnäyttelyssä Suomen Metsämuseo Lustossa 12.1.2020 asti. www.petrieskelinen.net www.facebook.com/peskelinen Instagramissa: petreske TEOKSET Halaamisen mekaniikka Puu ja metalli, 120 x 100 x 140 cm, 2014 Lukija ja kuuntelija 100 x 100 x 180 cm, puu ja metalli, 2015 Pintojen väli kädellesi Puu, 2016 Katutason vitriinissä Yksityiskohta Petri Eskelisen teoksesta Biomassa 2019

– Häpeä on yksi ihmisen perustunteista joka liittyy mm. yksilön elossa säilymiseen. Häpeän pelko on estänyt käyttäytymistä, joka olisi johtanut hylkäämiseen ja yhteisön ulkopuolelle karkottamiseen. Maalauksissani häpeä näyttäytyy mm. sosiaalisten ilmiöiden ja perinteisten sukupuoliroolimallien välityksellä. Häpeän käsite muuttuu jatkuvasti; asiat joita pidettiin häpeällisinä pari- kolmekymmentä vuotta sitten eivät sitä enää tänään välttämättä ole. Häpeällisten asioiden salaamisesta ja piilottelusta on siirrytty jopa häpeän julkistamiseen. Muiden tekijöiden ohella mm. tosi-TV-formaatit ovat vaikuttaneet kulttuuriseen muutokseen. Joissakin maalauksissani häpeällistä on poliittisen vallan väärinkäyttö, ja se kuinka olemme antaneet yhteiskuntiemme muuttua talouden ehdoilla, ihmisarvon ja luonnon kustannuksella. Häpeän pelko voi johtaa myös kohtuuttomaan oman elämän kaventamiseen (mitä ne muut ajattelevat!). Rajoitettu määrä huumoria ja komiikkaa toimii teoksissani etäännyttävänä elementtinä ja toivon symbolina, ja parodian avulla pyrin saamaan todellisuuden luonteen selkeämmin näkyviin. Metaforien, surrealististen ja absurdien assosiaatioiden avulla asioiden eri puolet ja keskinäiset suhteet näyttäytyvät paljaampina mutta eivät kuitenkaan ole liian kaukana todellisuudesta. Komediallisiin elementteihin sisällytän kliseitä ja naiiviuksia, joilla pyrin saamaan asioihin uuden, mutta ei liian vitsikkään pilailevan näkökulman mikä tuhoaisi sisällölliset pyrkimykset. Yhdistän maalauksissani tragikoomisia, ristiriitaisia elementtejä ilmaistakseni ihmiselämän paradoksaalisuutta. Charlie Chaplinin sanoin: ”Elämä on traagista läheltä katsottuna mutta komediaa kauempaa tarkasteltuna”. -Juha Sääski, Åminneforsissa 30.7. 2019 Juha Sääski (s. 1952) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka valmistui Suomen Taideakatemian koulusta, nyk. Kuvataideakatemia 1977. Hän asuu ja työskentelee Åminneforsissa. Juha Sääski on osallistunut lukuisiin yksityis- ja yhteis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Taiteen tekeminen merkitsee hänelle ihmisten maailmassa mukana olemista omalla sanattomalla kommunikaatiolla, luottamalla ihmisen esiverbaaliseen tasoon, kykyyn tulkita ja kokea merkityksiä sanattomalla, kuvallisella tasolla. www.juha-saaski.fi www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi Instagramissa: juhasaaski TEOKSET Miehen häpeä Öljy kankaalle, 150 x 300 cm, 2015 Häpeällistä 1 Öljy kankaalle, 120 x 140 cm, 2014-18 Katujen risteys Öljy kankaalle, 120 x 150 cm, 2019 Häpeällistä 6 Öljy kankaalle, 130 x 150 cm, 2018-19 Häpeällistä 5 Öljy kankaalle, 120 x 100 cm, 2016 Teoskuvat: Juha Sääski

Selma & Jussi Haro ovat turkulainen taiteilijapari, jonka intohimona on keräily ja kävely. He keräävät kumpikin eri asioita, Selma eniten kiviä ja kasveja, Jussi taas rikottuja esineitä, tai muille ihmisille roskiksi luokiteltuja tavaroita. Kerätyt esineet löytävät osansa teosten materiaaliksi, inspiraatioksi tai installaation osiksi. Ihmettely ja ympäristön tarkka tutkiminen on heille tärkeää; liikkeessä olo saa luovan prosessin liikkeelle ja ajatuksia voi vaihtaa helposti, kun toinen ihminen on se kaikkein läheisin. Haroja yhdistää rakkaus joutomaihin ja kummallisiin oikopolkuihin. Niissä tiivistyy se, mikä heitä molempia kiehtoo: ihmisten jättämät jäljet ympäristössä. OHO Galleryn kevään 2019 näyttelyssä nähdään taiteilijapariskunta Selma & Jussi Haron yhteistyönä toteuttama seinämaalaus ’When I married the Sea’, joka kertoo taiteilijoiden yhteisestä rakkaudesta mereen. Seinämaalauksessa esittävät ja abstraktit elementit sekoittuvat toisiinsa unenomaisessa maisemassa. Selma Haro (s. 1989 Porvoossa) on Turussa työskentelevä kuvataiteilija. Haro työskentelee pääosin maalauksen ja installaatioiden parissa, mutta kirjoittaa myös proosaa ja keräilee intohimoisesti kiviä. Intuitio on Haron tärkein työkalu, sillä hänen teoksensa ovat syvästi henkilökohtaisia ja herkkiä. Vesi, vihreät kasvustot, polut, kuolevat ja kukkivat kukat ovat kaikki toistuvia elementtejä Haron teoksissa, jotka käsittelevät kuolevaisuuden, merkityksellisyyden ja katoavaisuuden teemoja. Haro on osallistunut moniin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin sekä Suomessa, että ulkomailla, mm. Aboa Vetus & Ars Novassa Turussa (2016), B-galleriassa Turussa (2017 & 2018), Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkossa Pietarissa (2018), Kuusiston Taidekartanossa (2018), Metropol-galleriassa Tallinnassa (2015) sekä Muu Kaapelissa Helsingissä (2014). Haron teoksia on monissa yksityiskokoelmissa ja hänen seinämaalauksiaan löytyy mm. Porvoosta, Lappeenrannasta ja Savonlinnasta. Selma Haron töitä voi nähdä Taidemaalariliiton 90-vuotisjuhlanäyttelyssä Lappeenrannan taidemuseossa 19.1.–28.4.2019. cargocollective.com/selmaharo, @selma.haro Selma & Jussi Haro: When I Married the Sea Lateksi, spraymaali ja tussi seinään, 2019 Tilaustöitä tiedusteltaessa Avomeren alla tai ikuisuuden II Öljy mdf-levylle, 105 x 105 cm, 2019 Hetken kestää kuolemattomuus II Öljy mdf-levylle, 80 x 70 cm, 2016 Mitä tämän poissaolon takana on Öljy kankaalle, 140 x 140 cm, 2019
 Jussi Haro

Selma & Jussi Haro ovat turkulainen taiteilijapari, jonka intohimona on keräily ja kävely. He keräävät kumpikin eri asioita, Selma eniten kiviä ja kasveja, Jussi taas rikottuja esineitä, tai muille ihmisille roskiksi luokiteltuja tavaroita. Kerätyt esineet löytävät osansa teosten materiaaliksi, inspiraatioksi tai installaation osiksi. Ihmettely ja ympäristön tarkka tutkiminen on heille tärkeää; liikkeessä olo saa luovan prosessin liikkeelle ja ajatuksia voi vaihtaa helposti, kun toinen ihminen on se kaikkein läheisin. Haroja yhdistää rakkaus joutomaihin ja kummallisiin oikopolkuihin. Niissä tiivistyy se, mikä heitä molempia kiehtoo: ihmisten jättämät jäljet ympäristössä. OHO Galleryn kevään 2019 näyttelyssä nähdään taiteilijapariskunta Selma & Jussi Haron yhteistyönä toteuttama seinämaalaus ’When I married the Sea’, joka kertoo taiteilijoiden yhteisestä rakkaudesta mereen. Seinämaalauksessa esittävät ja abstraktit elementit sekoittuvat toisiinsa unenomaisessa maisemassa. Jussi Haro (s.1985 Nokialla) asuu ja työskentelee Turussa. Haro työskentelee pääosin kuvanveiston keinoin. Haron työskentelylle leimallista on ennakkoluuloton materiaalin käyttö. Perinteisten kuvanveiston tekniikoiden lisäksi Haro on käyttänyt teostensa materiaaleina mm. banaanilaatikoita, revittyjä propagandatarroja ja energiajuomatölkkejä. Hänen teostensa taustalla on monesti vuosien keräilyprosessi. Haro käsittelee teoksissaan usein yhteiskunnallisia teemoja ja julkista tilaa. Veistosten, kollaasien ja installaatioiden lisäksi hän on tehnyt lukuisia muraalimaalauksia. Hänen maalauksiaan voi nähdä mm. Lappeenrannassa, Jyväskylässä, Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Haro on osallistunut moniin ryhmänäyttelyihin ja pitänyt ykstyisnäyttelyn mm.Turun Taidemuseon Studiossa (2017). Haro on mukana Nuoret 2019 -näyttelyssä Taidehallissa 30.3.–26.5.2019. cargocollective.com/jussiaro, @jussi.haro Selma & Jussi Haro: When I Married the Sea Lateksi, spraymaali ja tussi seinään, 2019 Tilaustöitä tiedusteltaessa Luottamus Murretut pyöränlukot, 2017-> Taiteilijan omistuksessa Ebin Energiajuomatölkit, polystyreeni, teräs, 2017 Selma Haro

Anna Ellmén yhdistelee veistoksissaan pronssia, romua ja eläinten osia. Teostensa kautta hän kääntää katsojan ajatuksia totutusta uudenlaiseen suuntaan. Nykypäivän arkisuus saa myyttisen tason Ellménin käyttämien materiaalien romun, löydettyjen esineiden tai eläinten osien kautta. -Tarkastelen kautta aikojen ihmisiä askarruttaneita kysymyksiä vallan ja vapauden olemuksesta, kuten esimerkiksi vallankäytön oikeudenmukaisuutta. Käsittelen teoksissani vallan ja vapauden ongelmaa sekä yhteiskuntafilosofisesta näkökulmasta että myyttisellä tasolla. Teosteni lähtökohtina ovat olleet myyttien ja kansanperinteen toimijat ja tapahtumat sekä tutut sadut ja tarinat, joista teokseni pyrkivät kertomaan uuden sivujuonteen. Veistosinstallaatio Pako Willingdonista on saanut vaikutteita mm. George Orwellin romaanista Eläinten vallankumous. Teos vuodelta 2013, valmistuttuaan se on ollut esillä mm. Wäinö Aaltosen Museossa Turussa. Anna Ellmén (s. 1981) on Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta vuonna 2014 valmistunut kuvanveistäjä, joka asuu ja työskentelee Turussa. annaellmen.fi Pako Willingdonista Veistosinstallaatio, vuodelta 2013 230 x 235 x 380 cm Pakettiauton kori, pronssi Vitriini, 1.krs. aula Väärän kuninkaan päivä I Veistos, vuodelta 2016 69 x 58 x 45 cm Ammuksen hylsyt MYYTY

Näytä minulle valo -Olen maalannut pohjolan pimeimpinä päivinä, jo valkenevassa keväässä ja lopulta häikäisevän pölyisessä kuumuudessa liian kirkkaita varjoja väistellen. Olen kuunnellut työhuoneellani klassista radiokanavaa, lintujen laulua, puuseppien sahaamista, autojen peruutuspiippausta, black metalia, Edith Piafia sekä repeatilla Cat Poweria ja Elliott Smithiä, joita ilman yksikään maalaus ei ole koskaan syntynyt. Maalaukseni ovat rakkaudenosoitus jugend-ajan perinneväreille, seitkytluvun sinappiväreille ja kasariajan pastelliväreille. Olen haastanut itseni välillä pysyttelemään erossa vaaleanpunaisesta, mutta sen lisääminen on aina lopulta tuntunut tärkeältä, sillä kyseinen väri edustaa minulle turvaa, lempeyttä ja lämpöä. Olen inspiroitunut Bauhausista, Hilma Af Klintistä, konkretismista, värikkäästi pukeutuvista ihmisistä, rakennustyömaista, luonnosta, työmaakonteista ja orgaanisista muodoista. Olen tietoisesti vältellyt ajattelemasta mitään tiettyä teemaa, mutta silti miettinyt abstraktin kuvan rajattomuutta ja ihmisen itselleen asettamia rajoja. Olen antautunut maalausprosessille ilman luonnoksia ja ajatusta lopputuloksesta, mutta pyrkinyt harmoniaan. Saija Starr (s. 1980) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka valmistui 2005 Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän osastolta. Saijalle maalaaminen on kaikki kaikessa. Ajatus taiteilijan ammatista syntyi jo varhain. Ilmaisumuotona toimi aluksi valokuva, sen jälkeen maalaaminen vei mennessään. saijastarr.com Sarjasta Näytä minulle valo. Teoskuvat Saija Starr. Building a city, 2018, 120 x 120 cm MYYTY Dream construction, 2018, 120 x 120 cm Flying mind, 2018, 130 x 110 cm Pastel Emotions, 2018, 130 x 110 cm MYYTY Pastel emotions (2), 2018, 120 x 120 cm Tokyo Memories, 2018, 100 x 90 cm A Camp, 2012, 150 x 150 cm 1. Aurinko maalaa, 2018. 2. Couples, 2018. 3. Myrsky paratiisissa, 2018. MYYTY 4. Fade away, 2018. 5. Jäljet, 2018. 6. Couples, 2018. 7. Kevät, 2018. MYYTY 8. Jäljet, 2018. MYYTY 9. Couples, 2018. MYYTY 10. Couples, 2018. 11. Lines, 2018. 12. Madame Stripes, 2018. 13. Couples, 2018. 14. Couples, 2018. 15. Lines (2), 2018. 16. Couples, 2018. 17. Flying mind, 2018. MYYTY 18. Ikkuna, 2018. 19. Couples, 2018. 20. Couples, 2018. 21. Couples, 2018. 22. Sateenkaaren päässä, 2018. 23. Rannalla, 2018. 24. Couples, 2018. 25. Sehän on päärynä, 2018. 26. Kevyt mieli, 2018. 27. Sointukuvio, 2018. Kierros, Vuorilla, Kaksi aurinkoa, Couples pink-kelt, Kartta, Couples pink-harmaa, Lomalla, Sunny side up, Kaksi aurinkoa ja Violetit pilvet – MYYTY

Ullamaija Hännisen (s.1962) Barokki-teoskokonaisuus on dramaattinen ja intensiivinen. Valokuvaotokset ovat kuin vanitas-maalauksia. Kuihtuneet, mädäntyneet kukat kertovat hetkellisyydestä, katoavaisuudesta ja elämän rajallisuudesta. Barokille tyypillisesti teoksissa korostuu valon ja varjon dramaattisuus, rikas koristeellisuus, jopa intohimo ja kärsimys.

Johannes Rantasalon (s.1968) teos Pippalobakteeri puolestaan muistuttaa miljardeista vuosista, joita on ollut ennen ihmiselämää. Bakteerit jatkavat pippaloitaan kasvaen ja voimistuen, vaikka moni muu asia ihmiskunnan myötä tuhoutuisi. Lasitaiteilija Johannes Rantasalon teokset saavat inspiraationsa elokuvista, kirjallisuudesta sekä absurdista elämästä. Teoksissa on viittauksia useisiin tyylisuuntiin, kuten kubismiin, dadaan ja surrealismiin. Johannes työskentelee ja asuu Nuutajärvellä. Hän on koulutukseltaan lasinpuhaltaja ja hänellä on lisäksi kokemusta myös metalliteollisuuden puolelta. Johannes työstää lasia pääasiassa kuumana, jolloin materiaalin joustavuus ja nopeus mahdollistavat ‘lasilla luonnostelun’ muotoon pakottamisen sijasta. Vuonna 2007 teollisuustaiteen liitto Ornamo valitsi Johannes Rantasalon ja Alma Jantusen perustaman Lasisirkuksen vuoden taidekäsityöläiseksi. lasisirkus.fi/johannes-rantasalo Pippalobakteeri, 2016 Lasi Vitriini, 1 krs. aula White Rabbits, 2016 Lasi

Hautamäen maalausten sisältö perustuu muotoon. Aiheet ovat tähän tarkoitukseen hyvin taipuvia miltei abstrakteja asetelmia, joissa kasvit ovat pääosassa. Oli sitten kyseessä viherseinä, kukkaruukku tai köynnöskasvi on aihe toissijainen suhteessa pintaan. Hautamäki edustaa älyllistä nykymaalausta, jossa muoto on tärkein sisältö. Hautamäki ei edusta mekaanista eikä tehokasta abstraktia maalausta. Hän tavoittelee soinnillista kuvakieltä, jossa informalismin hajoava muoto sopii samaan sommitelmaan kurinalaisen ironisella tavalla sovinnaisen konkretismin kanssa. Hänen teoksensa on usein suljettu maalauspinnan sisään. Konkreettiset ratkaisut, joissa Hautamäki kehystää sommitelman lähes joka suunnasta ovat kuin kannanotto, jossa toivotaan katsojan tarkastelevan maalausta pintana. Toisaalta sitä merkityksellisimmiksi kasvavat ne pienet viitteet, joiden takia katsoja pyrkii mielikuvissaan jatkamaan maalausta sen konkreettisen pinnan ulkopuolelle. 
-Veikko Halmetoja, ote Greenwall-näyttelyn esittelystä HAM:ssa Ilari Hautamäki (s.1983) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2011. Ilari Hautamäki on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä, viimeisen HAM-galleriassa keväällä 2017 sekä osallistunut ryhmänäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Viimeisin ryhmänäyttely on Veikko Halmetojan kuratoima kiertonäyttely Hautamäki – Havia – Somervuori keväällä 2017 Jyväskylän taidemuseossa. 
 
Plantbox, 2016 150 x 150 Öljy, muste ja akryyli kankaalle Charmer, 2017 180 x 160 Öljy ja akryyli kankaalle Untitled, 2016 150 x 200 Öljy kankaalle Spirits -sarja, 2016 Spirits – Purple Sprits – Brown Spirits – Cobolt Spirits – WhiteDots 47 x 30 Serigrafia paperille www.ilarihautamaki.com — Ilari Hautamäki in OHO Gallery 2014

“Veistän liikettä tilana. Tämä hieman hämärä lause saa luvan määritellä ilmaisuani. 
Veistän näkyväksi asioita, joiden en muuten tietäisi olevan olemassakaan.Tarve veistää syntyy mielen ja materian hankauspinnassa. Tämä kitka synnyttää taideteokseni. Haluan teoksillani ohittaa järkeilyn. Pyrin saamaan katsojassa teoksilla niin vahvan kokemuksen, että sitä on vaikeaa sivuuttaa – ettei ehtisi liiaksi ajatella ennen kuin kokee. Ajattelun ja selittämisen aika on katsomisen jälkeen. Yli kaksimetrisiin katosta roikkuviin elastisiin mustiin tippoihin sopivan mittainen ihminen voi hipaista päälaellaan, silittää otsaansa tai poskeaan. Teoksen nimi tuli mieleeni unessa. Heräsin hokien lausetta: ”Sehän alkoi melkein itkemään.” Lause sisältää vähintään kolme ihmistä. Kyynelehtijän lisäksi on vähintään kaksi, joista toinen lausuu toiselle nämä sanat. Lauseeseen sisältyy syyllisyyttä tai vähintään hämmennystä.” 
-Jukka Lehtinen Jukka Lehtinen (s.1962) on Lahden taideinstituutista valmistunut kuvanveistäjä. Perinteisistä materiaaleista työskentelynsä aloittanut Lehtinen on urallaan kokeillut rohkeasti uusia keinotekoisia materiaaleja, kuten muovia. Teoksissa olennaista materiaalin lisäksi on teoksen ja tilan yhteys, installaatiot muodostuvat tilan ehdoilla. Lehtinen on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Lehtisen persoonallisista veistoksista tunnetuin ”Oma maa mansikka” sijaitsee Pikkuparlamentin edessä. Vuonna 2008 Jukka Lehtinen palkittiin Hämeen taidepalkinnolla. Taiteellisen työskentelyn ohella hän opettaa Aalto yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa. 
 Sehän alkoi melkein itkemään, 2015 Installaatio Pehmeä polyuretaani Kaipuun pisarat, 2016 Installaatio Maalattu kova polyuretaani-integraali “Teos koostuu useista täyden kyynelen muotoisista pisaroista, jotka luovat tilaan pois lipuvan kaipauksen sinisen pilven.”
 -Jukka Lehtinen Installaatio on esillä vitriinissä Pursimiehenkatu 29-31 A-rapun aulassa. Kuva Niclas Warius www.jukkalehtinen.fi

Timo Heino tutkii taiteessaan aineellista maailmaa sekä sen osana olemista aineellisena, aistimellisena, ruumiillisena ja elollisena olentona. Hän toteuttaa teoksensa kolmiulotteisina materiaali- ja esinekollaaseina eri ainesosien muodostamista koosteista ja esineyhdistelmistä.

Helsinkiläisen taidemaalari Arto Korhosen (s. 1963) tie kuvataiteilijana alkoi Limingan ja Lahden taidekouluissa. Akvarellilla on hänen tuotannossa keskeinen asema. Hän on pitkään tutkinut värien, pigmenttien ja paperin mahdollisuuksia ja usein myös rikkonut rajoja. Maalausten sisältö, niihin liittyvät kertomukset, ovat kuitenkin keskeisessä asemassa Arto Korhosen maalauksissa. On vaikeaa kuvitella Korhosen taidetta ilman kiinnostusta yhteiskuntaa ja sen eri ilmiöitä kohtaan. Se on Korhosen taiteen lähtökohta.

Galleriassa nähtävänä kaksi veistosta Etiopialainen I, keramiikka, vuodelta 2016 (kuvassa) Etiopialainen II, keramiikka, vuodelta 2016 ”Kokeiltuani 1990-luvun alussa ensi kertaa keramiikkasavea, kädet ja sydän jäivät koukkuun. Olen 1990-luvun puolivälistä lähtien ollut uskollinen tälle materiaalille. On aina yhtä jännittävää avata uuni. Arvaamattomuus ehkä juuri viehättääkin tässä työssä. Inspiroidun työssäni eläimistä, ihmisistä ja itämaisesta mytologiasta. Varsinkin lapsissa ja eläimissä näen sitä viattomuutta ja viisautta – ominaisuuksia, jotka sitten vuosien mittaan peittyvät meissä aikuisissa. Äskeinen Afrikka-matkani sai minut kokeilemaan ihmishahmoa. Sain käsiini kuvan ylpeästä, uljasta etiopialaisesta Surma-miehestä. Tätä aihetta haluaisin vielä jatkaa. Näen näissä luonnossa – ja luonnon kanssa – elävissä ihmisissä arvokkuutta, viisautta, viattomuutta kauneudesta puhumaattakaan.” -Katy Hertell Katy Hertell on keraamiikkataiteen kuvanveistäjä. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä. www.katyhertell.fi

Galleriassa nähtävänä kaksi teosta sarjasta Embodied City, New York Värikäs teos (kuvassa), sekatekniikka tapetille, vuodelta 2015 Mustavalkoinen teos, hiili tapetille, vuodelta 2015 Työskentelin New Yorkin Suomen Kulttuuri-instituutin residenssissä huhti–kesäkuussa 2015. Kiinnostuin tutkimaan kehollista ja moniaistista havaintokokemusta kaupungista. Inspiroivaa oli erityisesti arkkitehtuurinen skaala, katutaide, tilallinen kokemus, kaupunkiympäristön muodot, värit, viivat ja rakenteet, sekä piirustus ja maalaus muistiinpanemisen välineenä. Työskentelyni materiaaliksi muotoutui tapetti, joka kiehtoi mate-riaalina sen keveyden ja skaalan vuoksi, sekä mahdollistaen jäljenjättämisen/piirustuksen eleen taltioimisen mahdollisimman suorasti ja intuitiivisesti. Koen maalauksen ja piirustuksen eräänlaisena jäljenjättämisenä – pohdin, mitä merkitsee jälki, minkälaisen jäljen jätän. Työskentelyssäni yhdistyvät niin aistihavainnot vahvana lähtökohtana kuin intuitiivinen työskentely materiaalien, valon, värien ja työvälineiden maailmassa. – Elina Aho ELINA AHO Elina Aho (s. 1981) on maalauksen, piirustuksen, monitaiteisen performanssin, aikuistaidepedagogiikan ja organisaatioiden taidelähtöisen kehittämisen parissa toimiva kuvataiteilija. Aho on valmistunut The Glasgow School of Arts´sista 2012 taiteen maisteriksi (pääaineenaan käytäntö-lähtöinen taiteellinen tutkimus/ maalaus). Elina Aho on lisäksi valmistunut Taideyliopiston jatkokoulutuksesta Taiteelliset interventiot työelämään (2015). Aho on koulutukseltaan myös psykologian maisteri (v.2006). Aho on pitänyt 12 yksityisnäyttelyä ja osallistunut 34 yhteisnäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla. Aho on työskennellyt erilaisissa monitaiteisissa ja -tieteisissä yhteistyöprojekteissa mm. Helsingin yliopisto ja Sitra (Valtakunnallinen ilmastonmuutoksen opetuksen kehittämishanke, 2015-2016) ja Helsingin kaupunginkanslia (HelCre-projektin nuori taiteilija 2014-2015). Aho on Muu ry:n ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen, sekä Pro Soveltavan taiteen hallituksen jäsen. Aho on kehittänyt Ruumiinkuvia-nimisen täydennyskoulutuskurssin eri alojen taiteilijoille ja terapeuteille, jota hän on opettanut Kriittisessä korkeakoulussa, Otavan Opistossa, Taidekoulu Maassa ja Teatterikorkeakoulussa. Internet-portfolio: elinaaho.carbonmade.com www.fciny.org/program/elina-aho

ELÄIMIÄ Teos on paikkakohtainen ja väliaikainen maalaus. Se valmistui kolmen päivän aikana suoraan gallerian seinille. Teos on kooltaan 294 x 534 cm. Spray- ja akryylimaali. Jukka Peltosaari on vuonna 2010 valmistunut taiteiden kandidaatti Aalto-yliopiston graafisen suunnittelun osastolta. Graafinen suunnttelija / kuvittaja / maalari Peltosaari on osallistunut ryhmänäyttelyihin ja hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä nähtiin vuonna 2013 Make Your Mark -galleriassa. www.facebook.com/iukka Instagram: jukkapeltosaari

JONKUN JÄTTILÄISEN PÄIVÄPEITTO Valmistettu vuosina 2012–2015, Öljy kankaalle,
 200 x 200 cm,
 Varmaan on niin, että kaikki on mahdollista, eli vaihtoehtoja on maailmassa ikään kuin äärettömän korkea kasa, ja silloin on myös tietysti niin, että on aivan mahdollista, että koko elämä on vain jonkun jättiläisen päiväunta.
 On varmasti myös muita aivan hyviä mahdollisuuksia mitä kaikkea kaikki voi olla, asioita joista näyttelyjä valmistaa, mutta tässä näyttelyssä ei piitata muista mahdollisuuksista kuin siitä yhdestä koko maailmankaikkeuden kaikkien mahdollisuuksien kasassa, jossa koko elämä on vain jonkun jättiläisen päiväunta. Jos on niin, että kaikki on vain jonkun jättiläisen päiväunta, niin jossain, varmaan kaukana, makailee joku jättiläinen päiväunillaan, ja mikään, mikä tuntuu tai näyttää tapahtuvan, ei oikeasti tapahdukaan, koska mikään niistä tapahtumista ei tietenkään ole mitään muuta kuin sen jonkun jättiläisen päiväunta. Tai vaikea kai tietysti näin ihmisenä kuvitellakaan jonkun jättiläisen unimaailman laajuutta, mahtuuko siihen kokonainen universumi, vai onko pelkästään oman itsensä oma elämä jonkun jättiläisen päiväuni. Helposti voi päätellä, että sellainenkin on aivan mahdollista, että tällainen olemisjärjestely, jossa uneksitaan elämää, toimii vastavuoroisesti, jolloin on kai ihan vaan loogista, että kun se joku jättiläinen nukkuu niitä päiväuniaan, niin itse on hereillä ja taas toisin päin, kun on itse päiväunilla, joku jättiläinen elelee elämäänsä missä ikinä sitten elääkään. Se kai tietysti tarkoittaisi sitä, että nukkumaan pääsee vasta, kun jättiläinen herää, ja mitä jos jättiläinen ei enää koskaan herääkään.
 Jos kaikki on vaan järjetön jana jossitteluja eikä voi oikeastaan mitään varmuudella asiasta tietää, varmaan voi kuitenkin haaveilla jostain jättiläisestä, ja jos onkin niin, että kaikki on vaan sen jättiläisen päiväunta, voi kai haaveilla jonkun päiväuniaan näkevän jättiläisen päälle päiväpeiton, sillä varmaan tyhmempikin tajuaa, että päiväpeitto on melko todennäköisesti sen verran universaalisti päiväunien laatua parantava asia, että se pätee myös johonkin jättiläiseen jossain muualla.
 Elikkäs, tässä yhden teoksen näyttelyssä on esillä valmistamani maalaus, jossa on kuva päiväpeitosta, jonka alla joku jättiläinen saattaisi nukkua päiväuniaan, jos kaikki olisi vaan jonkun jättiläisen päiväunta. –Jussi Niskanen JUSSI NISKANEN Jussi Niskanen on syntynyt 1984 Pittsburgh, PA, USA.
 Asuu ja työskentelee Helsingissä.
 Jussi Niskanen valmistui 2014 kuvataiteen maisteriksi Helsingin Kuvataideakatemiasta. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä. HAM-galleriaan on tulossa yhteisnäyttely Sakari Tervon kanssa 2016.
 Hänen teoksiaan on Valtion taideteostoimikunnan kokoelmissa, Jenny ja Antti Wihurin rahaston taidekokoelmissa sekä yksityisissä kokoelmissa.

ANIMA MUNDI 1, 2, 3 Vuodelta 2015 Akryyli, vanu kankaalle, 90 x 223 x 15 cm PIPERI POTTA Kokeellinen kuvakirja MARK & POTTA Mark & Potta ovat taiteilijakaksikko, joiden edellinen näyttely Taidekone nähtiin syys–lokakuussa Muu Galleriassa Kaapelitehtaalla. Tällä kertaa Mark jää kotiin ja antaa estradin Potalle. OHO-galleriassa on esillä Piperi Potan kolmiosainen maalaus, Anima Mundi. Piperi Potta maalaa inspiroituen lasten maailmasta ja ottaen vaikutteita kansantaiteesta ympäri maailmaa. Hän käyttää maalausta ja ompelua yhdistävää, kolmiulotteista tekniikkaa, joka on kehittynyt kaukaisista muistoista Länsi-Afrikan matkalta. Piperi Potan maalaus, Yhdessä, on pysyvästi esillä Maahanmuuttoviraston pääkonttorissa Helsingissä. Piperi Potta on syntynyt kesällä 2013 Suomenlinnan HIAP (Helsinki International Artist Programme) -taiteilijaresidenssissä. Potta on pitänyt kolme yhteissnäyttelyä työparinsa Markin kanssa. OHO-gallerian näyttely on taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely. Mark & Potta on kuvataiteilija Tuija Markonsalon muodostama työpari, joka on syntynyt kaipuusta työskennellä kaksin. Markonsalo on syntynyt vuonna 1969 Mikkelissä, asuu ja työskentelee Helsingissä. Tuija Markonsalo on uransa aikana ollut mukana useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä ryhmänäyttelyissä. www.mer.fi

PAKO Vuodelta 2015, Akryyli ja öljy kankaalle, 140 x 115 cm Maalaus on kokijalleen luovan prosessin lähtökohta, sen kokeminen on realiaikaista analyysiä ja älyllistä ponnistelua, jonka merkitys on yksilön omien luovien resurssien löytäminen perinteiden ja yleisten näkemysten ulkopuolelta. Kyllä, ottakaa mitä haluatte. Onko varmaa, että haluatte sitä äärettömiä kertoja? –Klaus Kopu KLAUS KOPU Klaus Kopu ei arkaile eikä säästele värejä. Tunteet purkautuvat väkevinä kuvina spontaanisti usein suurikokoisissa töissä. Runsaus on tarkkaan harkittua. Kopu tunnetaan abstraktin ekspressionismin ja informalismin rohkeana tulkkina, jonka teoksissa kokonaisuus on harmoninen ja lopputulos tietoisesti rakentunut kokonaisuus. Mark Rothko, Gerhard Richter sekä Jackson Pollock ovat innoittaneet Kopua voimakkaaseen värien käyttöön ja kerrokselliseen työskentelytapaan, jossa pintarakenteet korostuvat ja materiaalisuus nousee vahvasti ja itsevarmasti osaksi katsojan elämystä. Musiikki ja kirjallisuus merkitsevät Klaus Kopulle inspiraation lähdettä. Johann Sebastian Bachin barokkimusiikki on lähellä sydäntä, samoin Arnold Franz Walter Schönbergin atonaalinen musiikki sekä Kaija Saariahon nykymusiikki. Sointukuvioista ja juoksutuksista rakentuu värien, muotojen ja kerrosten eheä harmonia, jota voimme tutkia Kopun töissä. Kirjallisuus on ollut vahvasti läsnä Kopun taiteilijauran alusta lähtien. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena ovat Nietzsche, Gilles Deleuze, pianisti Glenn Gould ja Thomas Bernhard. Klaus Kopu on syntynyt 1978 Loimaalla. Asuu ja työskentelee sekä Loimaalla että Helsingissä. http://klauskopu.com

TAAS SE AIKA KUUSTA Valokuva, vuodelta 2014 Usein työskentelyni lähtee jostain minua kiinnostavasta asiasta, kuten tässä teoksessa glitteristä. Välttämättä töilläni ei ole sen suurempia merkityksiä, vaan kuvaan, koska se saa minut rentoutumaan ja ylipäätänsä näitä glitterjuttuja on ollut hauska tehdä. Minulla on näitä isompi sarja, mutta tämä on kuvista vahvin ja koen sen välittävän katsojalle eniten. Naisten kuukautiset ovat monelle nuorelle ehkä nolo ja vähän vaiettu asia. Niistä puhutaan arkaan sävyyn, ainakin itse nuorempana minua nolotti puhua niistä. Glitterin avulla tuon sarjaan huumoria ja myös ristiriitoja. – Emma Sarpaniemi EMMA SARPANIEMI Työni ovat sekoitus muotia, taidetta ja arkielämän havaintoja. Inspiroidun väreistä, linjoista ja täydellisen ja epätäydellisyyden yhdistelmästä. Tällä hetkellä minua inspiroi myös arki. Oivalsin kuinka yksinkertaiset asiat ovat kauniita ja kuinka läheltä kiinnostavia asioita voikaan löytää, sanoo Emma Sarpaniemi. Emma on syntynyt 1993 Helsingissä, hän opiskelee kolmatta vuotta valokuvausta Lahden Muotoiluinstituutissa. http://emmasarpaniemi.tumblr.com/

TANELI Järjestyksen ylläpitämisen tutkiminen eteistiloissa ja vaatteiden ripustaminen ylipäätään osoitti, että ratkaisut kotiympäristöissä ovat yleensä sekavia ja tylsiä. Taneli on uusi ja kevyt flatpack-tuote, taiteltava naulakko. Idea ja muoto naulakkoon löytyi yksinkertaisesti tutkimalla ja taittelemalla paperia. Taneli on ohuesta teräslevystä laserleikattu itsetaiteltava naulakko. Taittamisen jälkeen Taneli kiinnitetään seinään. Yhdistämällä Taneleita muodostuu kiinnostava ja hauska kokonaisuus. Vuodelta 2013. Suora teräslevy 805 x 360 x 0,75 mm. Tapit jalava NYKÄNEN Projektin lähtökohtana oli suunnitella koottava flatpack-tuote mahdollisimman vähällä materiaalihukalla. Nykänen on kahdenistuttava vaneripenkki, joka kestää kovankin juhlimisen. Yksi avainkysymyksistä projektin alussa oli, kuinka muotoonpuristetun näköisen flatpack-tuotteen pystyisi valmistamaan käyttämättä heloja. Lisäksi tuotteen tulisi palautua takaisin alkuperäiseen suoraan muotoonsa. Nykäsen kokoaminen tapahtuu yksinkertaisesti asettamalla sarjat paikoilleen ja kiristämällä köysi, jolloin uritettu vaneri taipuu haluttuun muotoonsa. Lopuksi puinen kapula asetetaan levyssä olevaan reikään, jolloin muoto lukkiutuu. Vuodelta 2014. 1200 x 440 x 330 mm. Koivuvaneri OKSA Työni inspiraationa on ollut sydäntä lähellä oleva luonto, oksat ja puut, jotka olen modernilla ja hauskalla tavalla halunnut tuoda uuteen ympäristöön. Oksa – naulakko on eri kokoisista, muotoisista ja eri suuntiin osoittavista oksista rakentuva kokonaisuus. VUODELTA 2015, SAARNI, LAATTAKOOT 200 x 200 mm, 100 x 100 mm. KOLO Kolo on keraaminen ruokapöydän ja keittiötason yläpuolelle asetettava riippuvalaisin. Vaihtoehtoisesti valaisin luo tunnelmaa myös muissa tiloissa. Materiaalin kunnioittaminen ja yksinkertaisten kauniiden muotojen luominen olivat lähtökohtana valaisimen suunnittelussa. Valaisimessa suurin osa pinta-alasta on jätetty lasittamatta, jolloin hienoksi hiottu keraaminen pinta luo kauniin kontrastin lasitetulle pinnalle. VUODELTA 2015, KERAMIIKKA, HALKAISIJA 150–180 mm, KORKEUS 165 mm.

Kuvan Kevät – Taideyliopiston Kuvataideakatemian lopputyönäyttely ja taiteilijat esittäytyvät OHO Galleryssa 6.–31.5.2015, projisointi Merimiehenkatu 29 tai katso http://kuvankevat.fi Kuvataideakatemian lopputyönäyttely esittelee uusia teoksia 43 valmistuvalta taiteilijalta. Kevään näyttely on laaja katsaus uuden taiteilijasukupolven taiteeseen. Lopputyönäyttelyn teema on vapaa, ja näyttely on avoin kaikille maisteriopintojensa valmistumisvaiheessa oleville opiskelijoille. Mukana ovat kaikki neljä koulutusohjelmaa: maalaus, kuvanveisto, taidegrafiikka ja tila-aikataiteet.

CARNIVAL OF RUST 245 x 145 cm Öljy, sellakka & suola läpivärjätylle MDF-levylle & ruostutettu teräskehys, vuodelta 2014.

“… something else…” Tiedustelut OHO Gallery, info@ohogallery

Comme une fleur, 2012 Akryyli levylle, 122 x 89 cm Maisema III, 2013, Akryyli kankaalle, 145 x 110 cm

SIR Installaatio: videoprojisointi, ääni, pylväs (puu), vuodelta 2014 HUOM. TEOS ON NÄHTÄVISSÄ PÄIVITTÄIN KLO 16–21. Tervetuloa ikkunan eteen! Juhana Moisanderin installaatiot koostuvat videoprojisoinneista, äänestä ja esineistä. Ne rakentuvat hahmojen ja elementtien välisestä jännitteestä, asemoinnista ja skaalasta. Projisoidut hahmot luovat illuusion tilallisesta läsnäolosta ja ovat eleillään vuorovaikutuksessa katsojaan. Tila itsessään antaa usein vihjeen ja määreen kuinka teokset esitetään. Teokset pyrkivät tiivistämään tietyn muiston, tarinamotiivin tai henkilön olemuksen ja pukemaan sen mahdollisimman yksinkertaiseen eleeseen tai liikkeeseen. Lopputuloksena on hitaasti liikkuvia kuvia, joiden yleisvaikutelma on liikkuvan kuvan ja pysähtyneen kuvan välimaastossa. Juhanan Moisander on vuonna 2007 valmistunut kuvataiteiden maisteri Taideteollinen korkeakoulun Kuvataiteiden koulutusohjelmasta. Hän on osallistunut lukuisiin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin ja projekteihin sekä Suomessa että ulkomailla. Juhana Moisander on Forum Boxin jäsentaiteilija. Juhana Moisander Syntynyt 1977 Asuu ja työskentelee Helsingissä www.juhanamoisander.com

VANISHING POINT 170 x 170 cm Öljy kankaalle, vuodelta 2014 Ilari Hautamäen maalauksissa yhdistyvät abstrakti ja figuratiivinen esittämistapa. Lopputuloksena on viitteellinen maisema, joka toimii ajatusten visualisoinnin välineenä. Hautamäki käsittelee maalaamisen peruskysymyksiä keskittyen muotoon. Teoksissa olennaista ovat värit ja sommittelu sekä sivellintyöskentely. Hautamäki luo kontrasteja ja lähestyy vakavaksi miellettyä abstraktin maalauksen perinnettä välittömällä ja humoristisella tavalla ja hyödyntää erilaisia populaarikulttuurin alakulttuureita visuaalisina lähtökohtinaan, aina tietokonepelien kautta katutaiteeseen. Taidemaalari Ilari Hautamäki on valmistunut vuonna 2011 Kuvataideakatemiasta maalaustaiteen laitokselta. Debyyttinäyttely Stargazing nähtiin Korjaamo Galleriassa maaliskuussa 2013. Hän on osallistunut moniin ryhmänäyttelyihin eri puolilla Suomea ja ulkomailla. Ilari Hautamäki on Forum Boxin jäsentaiteijia. Ilari Hautamäki Syntynyt 1983 Helsingissä Asuu ja työskentelee Helsingissä www.ilarihautamaki.com — Ilari Hautamäki in OHO Gallery 2017

PÖYTÄ JA PULLO Puu ja keramiikka, vuodelta 2014 Minulla on muistikuva, että puolipyöreä pöytä oli eteisessä. Eteinen oli kylmä, laudasta rakennettu tila vanhan tuvan edessä. Ulko-ovelle noustiin suurista kivilohkareista tehtyjä portaita myöten ja sisäpuolella nousu jatkui vielä kahden lankkuaskelman verran. Pöytä seisoi tuvan punamullattua seinää vasten. Vastapäisellä seinällä oli yhdeksänruutuinen ikkuna. Kuulas auringonvalo väreili pöydällä ja tuvan seinällä. Pöydällä oli vastapoimittuja puolukoita, puolukat olivat kirpeitä. Pöydän kolme sorvattua jalkaa olivat sirot mutta pöytäpinta karkeista laudoista rakennettu. Myöhemmin ymmärsin, että pöytä oli pyöreän pöydän puolikas. Toinen osa oli jossain muualla. Pöytä ja pullo -veistos on sekoitus muistoja, omaani ja muiden. Muistoihin on sekoittunut nähtyjä kuvia, kuultuja tarinoita, luettuja kertomuksia. Minä muistan pöydän ja eteisen näin mutta muistikuvaani sekoittuu toisten kertomia tarinoita samasta tilasta. Eri ihmiset muistavat eri tavoin. Emme kuitenkaan enää koskaan saavuta mennyttä hetkeä ja tilaa, jotta voisimme tutkia objektiivisesti, kuinka jokin asia tai tilanne oli. Jokaisen muistikuva on yhtä totta. Pöytä ja pullo jatkaa asetelmaveistosteemaani. Olen tehnyt asetelmamaalausten innoittamana asetelmia keramiikkasavesta rakentamistani pulloista ja puusta veistetyistä hedelmistä. Asetelmani ovat rakentuneet puulaatikoiden päälle. Pöytä ja pullo -teoksessa asetelman pääpaino on asetelman jalustassa, joka tällä kertaa on pöytä, jolla on esikuva todellisuudessa. – Nora Tapper Nora Tapper Syntynyt Konginkankaalla 1961 Asuu ja työskentelee Helsingissä noratapper.net

VIIMEINEN ILLALLINEN (OFFERTORY) 170 x 130 cm Akryyli ja akrylaatti kankaalle, vuodelta 2013 Goman maalaa teoksia, joiden käyttövoimana on assosiaatioiden runsaus ja rinnakkaisuus. Hän maalaa kaksiulotteisesti ja pelkistäen, mutta silti teokset puhuvat näköisyydestä ja sisältävät pieniä kolmiulotteisia kappaleita, jotka tekevät pinnanomaisuudesta kaksiulotteisempaa. Gomanin työskentelyn hyvä vire virittää katsojan kuin innostava keikka. Elävä (kuva)taide sisältää aina muutoksen mahdollisuuden, mitä taiteilija ei väsy esittelemään ja johon hänen teostensa äärellä ei kyllästy. Gomanin tekemisessä on hyvä meno ja svengi. Pudasjärvellä syntynyt ja Riihimäellä asuva ja työskentelevä Jussi Goman on opiskellut Kankaanpään taidekoulussa ja Kuvataideakatemiassa, josta hän valmistui Kuvataiteen maisteriksi vuonna 2008. Gomanin tätä edellinen yksityisnäyttely Helsingissä oli vuonna 2013 TM-galleriassa. Taiteilijan teoksia on muun muassa Kiasman, Helsingin, Oulun, Kuntsin ja Hämeenlinnan taidemuseoiden kokoelmissa ja kotimaisissa yksityiskokoelmissa. Goman on Taidemaalariliiton kokelasjäsen, Osakunta Forum Boxin, Ars Hämeen ja Riihimäen taiteilijaseuran jäsen. – FT Juha-Heikki Tihinen Jussi Goman Syntynyt 1980 Pudasjärvellä Asuu ja työskentelee Riihimäellä www.jussigoman.com

Kuvanveistäjä Matti Peltokankaan taidot taipuvat useaan eri materiaaliin. Oli kyseessä sitten puu, jalometalli, marmori tai pronssi, on taiteilijan kädenjälki yhtä varmaa ja hienovaraista. Teoksissa materiaalin luonne ja sisältö pääsevät esiin aivan kuten työprosessikin. Taiteilijan tunnettuja julkisia veistoksia ovat muun muassa Hesperian puistossa oleva Lauri Kristian Helanderin muistomerkki, Raahessa Urho Kekkosen monumentti ja Halikossa Gustaf Armfeltia esittävä teos. Taiteilijan tuotantoon kuuluvat näköisveistosten ohella myös abstraktit, nonfiguratiiviset teokset, mitalit ja rahat. Vuonna 2013 Peltokangas palkittiin Pro Finlandia -mitalilla. JAMBO Pronssi, marmori, vuodelta 2012–2014 AURINKO Pronssi, vuodelta 2014 TOIVO Pronssi, vuodelta 2002 KIRJA Otso Kantokorpi: Matti Peltokangas Parvas Publishing, Helsinki 2008 Matti Peltokangas Syntynyt 1952 Virroilla Asuu ja työskentelee Helsingissä www.mattipeltokangas.fi

EMBODIED-TRIPTYYKKI Kolmen maalauksen kokonaisuus, joka koostuu teoksista COGNITION, EMBODIED ja BLUE Taidemaalari Mika Hytti on pohtinut teoksissaan ihmisen ruumiillista läsnäoloa ja kehollisuuden kokemista. Ihmisellä on tarve kokea kehollista läsnäoloa. Ihmisen itseys määrittyy suuresti kehollisuuden ja sen tilallisen sekä painovoiman kokemisen kautta. Painovoima on läsnä kaikessa kokemisessamme ja ihmiselle pään merkitys kaiken kokemisessa on korostunut myös siitä syystä, että elämämme on suunniteltu pystyasennossa olemiseen. Kehomme motorisilla muutoksilla voimme vaikuttaa mieleen tai läsnäolon kokemiseen hetkessä ja päinvastoin. Myös kehoaistimukset ihon kautta vaikuttavat suuresti mieleemme. Esim. saippua ja vesi eivät ole pelkästään hygieniaan liittyviä. Veden aistiminen, puhtaus ja tuoksut antavat paljon laajemman tunteen olemassaolosta elämässämme, kuin vain tunteen kalvosta ruumiin sisäpuolen ja ulkopuolen välissä. Embodied on kuin eläin meissä. Olemme auki kokemaan, historia on piirtänyt viivoja tilaan, mistä tämä hetki on koettavissa. Ruumiillisessa kokemisessa ihmisinä olemme kaikki yhtä, eikä siinä tarvita mitään muuta kuin että on. -Mika Hytti, Helsingissä huhtikuussa 2014 MIKA HYTTI Kuvataiteilija, taidemaalari Syntynyt 1961 Virolahdella Asuu ja työskentelee Helsingissä COGNITION, 70 x 50 cm EMBODIED, 70 x 90 cm BLUE, 70 x 50 cm Öljy kankaalle, vuodelta 2014

Taneli Rautiainen (s. 1983) esittelee OHO galleriassa uuden teoksensa. Teos muodostuu valoympyrästä, joka pyörii vaakatasossa galleriatilassa noin kahden metrin korkeudella. Rautiainen on kiinnostunut valosta ja äänestä tilallisten teosten materiaaleina. OHO galleriassa nähtävä teos jatkaa samojen teemojen parissa kuin Rautiaisen muut viime aikaiset teokset. Yhtäläisyyksiä on muun muassa viime vuonna galerie Anhavan projekti tilassa ja Mäntän kuvataideviikoilla esillä olleeseen teokseen O, jossa tilaa kiertävä ääni muodostaa katsojan ympärille kehän, joka sulkee tämän teoksen sisälle. Musta huone imee valon itseensä ja katsoja joutuu turvautumaan näköaistin sijaan muihin havainnointikeinoihin saadakseen kokemuksen teoksesta ja luodakseen sille ääriviivat. Esillä olevassa teoksessa on yhtymäkohtia myös Rautiaisen ja Anssi Pulkkisen valmisteilla olevaan yhteisteokseen Dialogi, joka on tarkoitus paljastaa maaliskuun aikana Töölönlahdelle sijoittuvan KPMG:n uuden pääkonttorin aulatilassa. Teoksen lähtökohtana on ollut Virginia Woolfin romaani Majakka. Teos imitoi valolla ilmaan kirjoitettua tekstiä. NIMETÖN, VUODELTA 2014 Sekatekniikka, koko vaihtelee http://tanelirautiainen.blogspot.fi/p/cv.html

Yön puutarha Yön puutarha on videosta ja valokuvista koostuva teossarja joka oli esillä ensimmäistä kertaa 2011 Suomen valokuvataiteen museossa, retrospektiivinäyttelyssäni. Olen kuvannut teokset lapsuuteni kotitalon pihalla ja puutarhassa kesällä 2009 ja 2010. Loppukesän yö on täynnä kukkia ja hedelmiä, jotka puutarhassa välähtävä kirkas salamavalo tuo hetkeksi esiin kameran tallennettaviksi.

Kuvajainen (ennen pikkuveljen syntymää) 150 cm x 150 cm, Öljy kankaalle, vuodelta 2013 Maalaus esittää muistinvaraisen kokemukseni isosiskoni ja minun olemisista ajalta ennen pikkuveljemme syntymää, joskus ennen vuotta 1989. Muistikuva tuntuu elävöittävältä, mutta sen tavoittaa epäluotettavana kuvajaisena kaukaisuudessa, kuin veden pinnalta tai näkynä aavikolla. Voiko teoksen esittämä muistikuva menneitten tuntemusten voimakkaista kokemuksista avata myös katsojassa tällaisen elävöittävän tilan?

I LIKE YOU JACKIE Öljy kankaalle, 147×168 cm, vuodelta 2008 Olen ihaillut italialaisten renessanssin ajan freskojen sinisiä tähtitaivaita aina nähtyäni ensimmäisen. Ja kun näin bussin ikkunasta firenzeläisen kerrostalon seinään ikuistetun viattoman rakkaudentunnustuksen, tuli mieleeni, että se pitäisi kirjoittaa taivaisiin. Tai maalata. Yhdistin nämä kaksi öljyvärimaalaukseen. -Kirsi Jokelainen Kirsi Jokelainen Syntynyt 1970 Oulussa Asuu ja työskentelee Turengissa Taidemaalari Kirsi Jokelaisen maalausten aiheet syntyvät arjen pienistä ja tutuista yksityiskohdista. Arkinen esine ja tavara muuttuu huominarvoiseksi kuvaksi ja kuvakertomukseksi Jokelaisen värikkäissä teoksissa. Muistot, nostalgia ja tutut kasvot vuorottelevat vahvasti Jokelaisen pelkistettyissä ihmishahmoissa. Teokset ovat kuin herkkiä otteita kokemusten päiväkirjasta. Eläinhahmoissa huokuu intensiivinen katse ja ruumiinkieli. Taiteilijan pääasiallisesti käyttämät tekniikat ovat öljyvärimaalaus, vesiväri ja lyijykynäpiirustus. Kirsi Jokelainen on valmistunut kuvataiteen maistereiksi Kuvataideakatemiasta vuonna 1998. Hän on osallistunut lukuisiin ryhmä- ja yksityisnäyttelyihin sekä kotimaassa että ulkomailla. He on toteuttanut yhdessä puolisonsa Johannes Kankaan kanssa useita julkisia teoksia. Jokelainen on Taidemaalariliiton, Helsingin Taiteilijaseuran, Ars Hämeen ja Osuuskunta Forum Boxin jäsen.

Tein tämän teoksen lahjaksi itselleni, kun täytin 50 vuotta. Lapsena 60-luvulla, niin pian kun aloin ymmärtää uutisista jotain, television uutiset kertoivat illasta toiseen Vietnamin sodasta. Se oli alkanut jo ennen syntymääni vuonna 1955 ja jatkui vuoteen 1975 asti. Kuvittelin kuinka jonain päivänä, kun tämä sota päättyy, kaikki sodat loppuvat ja maailma muuttuu. Mutta isoin muutos olikin muualla. 1970- ja 80-luvun vaihteessa nimittäin alettiin uutisoida jätteiden ympäristöhaitoista ja suunnitelmista jätteiden parempaan keräämiseen ja lajitteluun. Maaseudulla lapsuuteni eläneenä oli tavallista, että kaatopaikkana käytettiin liiterin taustaa. Metalliromut viskattiin metsään, rikkoutuneet lasit jemmattiin kiven koloihin, jäteöljyt imeytettiin maahan ja roskapussit saattoi upottaa kiven kanssa järven pohjaan. Tilaa kyllä riitti. Ajatus uudesta suhtautumisesta jätteisiin innosti minua ja keskustelin siitä erään läheiseni kanssa. Hän sanoi, että ajatushan on oikein hieno, valitettavasti se vaan ei tule ikinä toteutumaan, koska on niin paljon helpompaa toimia niin kuin ollaan totuttu toimimaan. Nyt, muutama vuosikymmen myöhemmin jätteiden lajittelusta ja kierrätyksestä on tullut arkipäivää.Tämä on ehkä yksi hienoimpia nykyhetkeen ja tulevaisuuteen vaikuttavia saavutuksia, mitä ihmiskunta on saanut minun elämäni aikana toteutettua. -Arto Korhonen Muoviin käärityt nautinnot Akvarelli 210 x 200 cm, valm. 2013

Narri – sarjasta Sirkus Asun joen rannalla metsän keskellä. Ympäröivä luonto vaikuttaa sekä mieleeni, että tekeillä oleviin töihini. Veistän ulkona ja vuodenajoista riippuen. Aurinko, tuuli, sade ja pakkanen jättävät oman jälkensä puuhun. Valo kesällä tai pimeän aikaan keskitalvella sen puute heilauttelee ajatuksiani. Ideat töihini tulevat unista, eletystä elämästä ja alitajunnasta. Sirkuksen ajatus on syntynyt Siperia-nimisestä työstä vuodelta 2009. Tiesin, että tuota työtä seuraa mukanaan kokonainen sirkus – samanaiheisten töiden sarja.

Hätäuloskäynti, 2011 Valokuva MDF-levylle Teos sai alkunsa automatkalla räntäsateessa, kohti Valkeakoskea. Olin rakentanut lavasteet Minna Canthin Kovan onnen lapsiin, Valkeakosken Kaupunginteatteriin. Kovan työrupeaman jälkeen, näytelmän kaiken ylitsepursuavan traagisuuden painaessa päälle, pohdin ihmisten kohtaloita ja sitä kuinka niitä voi muuttaa. Miksi elämä voi alkaa painua alamäkeen, tilanteeseen jossa ei enää näe hyviä vaihtoehtoja asioidensa ratkaisemiseksi. Tai voiko ihminen vain jumittua yhdenlaiseen elämään, ilman mahdollisuutta muuttaa kohtaloaan. Onko mahdollista paeta tilannetta tai olla hyväksymättä olemassaoleva ja aloittaa uudella, erilaisella linjalla.

Maalausteni aihe on se pimeän vuodenajan aurinko joka paistaa matalalta. Kuvasin pimeää jotta valo erottuisi ja se alkoi häikäistä. Nyt haluan tehdä kuvia toivosta ja riemusta. Rinnan täyttävän kiitollisuuden näyttäminen on tavoitteeni. Joinain päivinä taivas aukeaa ja värit hulmahtavat.

Tommi Toija on veistänyt arkisista materiaaleista – savesta, jätevanereista, löytötavaroista ja rautakauppamaaleista – kuvaelmia arjen yksinkertaisuuksista. Naturalismin perusteeseihin nojaava kuvanveistäjä on kertonut veistoksillaan ihmisyyden tarinaa pian kymmenen vuotta.

Tapani Mikkonen on suomalaisen taidegrafiikan edelläkävijä ja uudistaja. Mikkonen tunnetaan rohkeista siveltimen vedoista. Detaljit hänen töissään puhuvat isosti.